Rovaniemellä Pohjanhovissa eräs äveriäs liikemies kehui olevansa niin rikas, että pystyisi ostamaan vaikka koko Suomen.

Nätti-Jussi kuunteli aikansa liikemiehen kehumista toisesta pöydästä ja virkkoi kuivasti:

- Miten sinä voit ostaa, kun minä en myy.

Kerran eräs jätkä kehui käyneensä niin kaukana pohjoisessa, että piti konttaamalla kulkea, kun taivas oli niin matalalla. Silloin Nätti-Jussi kysäisee:

- Näitkö pientä pistettä siellä kauempana?

- Joo, kyllä minä näin, vastasi jätkä, kun epäilee ettei häntä muuten uskota.

- Minähän se olin siellä, virkkoi Nätti. Jutustelin Pyhä-Pietarin kanssa vähän talven näkymistä ja sovin revontulien sytyttelemisestä urakkahommana.

Käväisin kerran Roomassa, aloitti Nätti-Jussi matkakertomuksensa.

- Kävellessäni tuon ikuisen kaupungin katuja, minua napautettiin kevyesti olkapäähän ja kuulin äänen:

- Onko siinä tosiaan Nätti-Jussi?

Käännyin ympäri ja arvatkaa kuka se oli. No, sehän oli itse paavi. Vaihdoimme kuulumisia ja pahoittelin, kun teatteriin oli kaikki liput myytyinä.

- Täällä kuuluu Hitler olevan Mussolinin vieraana, ole sinä minun vieraani, virkkoi paavi. Mennään illalla yhdessä minun aitiooni.

Illalla istuimme paavin aitiossa. Teatteriin saapuivat myös molemmat mahtimiehet Hitler ja Mussolini. He menivät Mussolinin aitioon.

Hetken päästä huomasin, että Hitler tämän tästä vilkuili meitä. Sitten hän kumartui Mussolinin puoleen ja kuului kuiskaten kysyvän:

- Kuule Benito, kuka se on tuo mies, joka istuu Nätin vieressä.

Meltauksen alapuolella Ounasjoella uiton vene kaatui ja Nätti-Jussi joutui muiden mukana haaksirikkoon. Jätkäsakki vaivoin pelastui eräälle saarelle.

Yksi sakissa olleista jätkistä oli saanut vettä keuhkoihin niin paljon, että alkoi tehdä kuolemaa. Toiset hätääntyivät ja eräs kysyi, etteikö joku osaisi jotakin kirkollista toimitusta. Silloin Nätti-Jussi tempaisi hatun päästään ja sanoi:

- Minä kerään kolehdin.

Nätti-Jussi kertoi:

- Kerran minulla oli tuolta ylämaista Rovaniemelle vähän kiiru viinakauppaan. Lähtiessäni asetin auton kaasupolkimen päälle pari tiiliskiveä, ja heti vauhti kohosikin niin, että mittari tuli hulluksi.

Lähellä Rovaniemeä valot vähitellen himmentyivät ja sammuivat sitten kokonaan. Päivänkajoa oli kuitenkin jo sen verran, että ajelin valoitta loppumatkan.

Pari tuntia myöhemmin kortteeripaikassani satuin vilkaisemaan ulos. Näin valojen lähestyvän tulotietäni ja pysähtyvän autoni eteen.

Silloin käsitin että olin ajanut valoa nopeammin.